Stay alive!

Kansalaisten omaamilla ensiaputaidoilla voitaisiin päivittäin pelastaa kymmeniä ihmishenkiä. On aivan selvää, että ensiaputaidot ovat yksi tärkeimmistä taidoista, joita toiselle voi opettaa ja itse voi oppia. Ensiaputaidot ovat kansalaistaitoja, jotka jokaisen kuuluisi osata. Jokaisen ihmisen velvollisuushan on auttaa onnettomuuksien ja tapaturmien uhreja. Mutta miten ensiaputaitoja ja auttamista voi osata, jos niitä ei opeteta?

Toisen asteen oppilaitoksissa on tarjolla monenlaisia hyödyllisiä kursseja, mutta yksi selvästi loistaa poissaolollaan. Kurssi, jossa ensiaputaitoja opetellaan perusteellisesti. Ensiaputaidot antaisivat nuorille ennen kaikkea tietoja ja taitoja, kuinka hätätilanteissa toimitaan, mutta myös rohkeutta ja itsevarmuutta toimia onnettomuuden sattuessa. Onnettomuuksia ja tapaturmia sattuu koko ajan, joten lukemattomia ihmishenkiä saataisiin pelastettua ja vammautumisia ehkäistyä ensiaputaitojen myötä.

Nykyään useimmat keskittyvät vain omiin asioihinsa ja kuvittelevat, että joku muu hoitaa asian kuitenkin. Onnettomuuden sattuessa tuollainen ajatus on lähes pahinta, mitä mieleen voi tulla. Varmasti jokainen toivoo itsensä tai läheistensä joutuessaan onnettomuuteen, että tilanteessa on ensiaputaitoisia ihmisiä, ennen kuin ensihoitajat pääsevät paikalle. Useimmat tajuavat ensiaputaitojen tarpeellisuuden vasta, kun niille olisi jo käytännössä tarvetta.

Jos koulussa opetettaisiin ensiaputaitoja, nuorille jäisi kuva, että taitojen osaamiseen pitää suhtautua vakavasti. Varsinkin jos kurssi on pakollinen, jokainen pääsisi harjoittelemaan taitoja. Tällöin myös taitojen opettelemiseen olisi kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet, eikä vain opiskelijoilla, joilla on varaa osallistua maksullisiin ensiapukursseihin. Lähes jokainen nuori opiskelee jossain vaiheessa toisen asteen oppilaitoksessa, joten kurssi tavoittaisi suuren määrän opiskelijoita. Jos koulussa olisi opeteltu, mitä missäkin tapaturmassa pitää tehdä, olisi auttaminen varmasti varmempaa. Ainahan auttamisen ei tarvitse olla elvyttämistä tai muiden toimenpiteiden tekemistä, joskus voi riittää, että soittaa hätänumeroon tai etsii paikalle muita osaavia ihmisiä. Pitää kuitenkin olla rohkeutta ja varmuutta toimia.

Nykyään elämme internetin aikakautta, ja varsin monet, erityisesti nuoret ajattelevat, että asioiden ulkoa opettelu on turhaa. Asiathan saa selvitettyä pienellä vaivalla, aina taskussa olevasta puhelimesta. Kuitenkin kun apua tarvitaan ja sitä annetaan, tietojen ja taitojen selvittäminen on jo myöhäistä.

Jokainen meistä tarvitsee joskus apua, ja sitä on myös oikeus saada.

Juliana Hulkkonen

Parasta just nyt

Moikka!
Tiedättekö sen tunteen, kun ajattelee, että tää hetki on vaan niin hyvä, että haluaisi sen jatkuvan vaikka kuinka pitkään. Täältä nousee heti kaksi kättä ylös, sillä mä todellakin tiedän!! Mulla oli tossa viikonloppuna just yksi sellainen hetki.
Olin siis pikkusiskojeni kanssa yökyläreissulla meidän mummon ja ukin luona. Lauantaina olikin sitten tosi hyvä sää ja mun isovanhemmat päättivät mennä laittamaan verkkoja jään alle, niin kuin joka muukin talvi. Olen ollut ennenkin katsomassa verkkojen laitto-operaatiota ja autellutkin niiden laitossa, mutta päätettiin nytkin mun siskojen kanssa lähteä jäälle katsomaan verkkojen laittoa.

 Minä ja mun vanhempi pikkusisko Jenny vedettiin meidän nuorinta siskoa Juulia suurella ahkion tapaisella pulkalla pitkin jäätä. Sillon oli pikku pakkanen (ei liian kylmä, mutta raikas ilma), kaikkialla oli tosi hiljasta, lukuunottamatta meidän itse aiheuttamia ääniä ja jään päällä olevan lumen  narskumista kenkien alla. Kaikista parasta oli meidän kaukana edessä siintävä sumu. Vitsi, että olikin kaunista! Musta tuntu, että voisin vaan kävellä ikuisesti sitä sumua kohti, samalla vetäen sitä ahkiota, jossa Juuli makoili tyytyväisenä siitä, että sen ei tarvinnut kävellä. Rakastan tällaisia hetkiä, jolloin ei ole kiire mihinkään eikä tarvitse tehdä mitään erityistä. Parasta ikinä!

Nautitaan näistä hienoista hetkistä!
-Juliana

Valoa kansalle

Moikka!!
Huhhuh, koeviikot on kyllä aina yhtä raskaita. Mulla on vielä yks koe, ehkä mää sen vielä jaksan.
Halusin kuitenkin näin koeviikon keskellä tulla jakamaan tänne kuvia, joita oon ottanu keskustan valoista. Mun mielestä on tosi kiva, että keskustassa on tällaisia valoja, vaikka en hirveen usein liikukaan illalla keskustassa siihen aikaan
kun nää valot on päällä. Mun lempparivalot on noi Hämeenkadun puissa olevat valopallot. Toivoisin, että olis kuitenkin lunta, niin kaikki näyttäis vielä nätimmältä ja pimeen arjen keskellä olis muuallakin valosaa kun vaan keskustassa.

 Nää ilotulitus kuvat nappasin valoviikkojen avajaisissa!

Valoisaa loppusyksyä!!
-Juliana

Visuaalisia iloja

Moikka!

Viime viikolla oli syysloma, jota odotin paljon. Pikku tauko koulusta oli paikallaan. Olin lähes koko loman mummolassa, mutta ehdin myös reissata kaverini kanssa pääkaupunkiseudulla. Lähdettiin siis viime lauantaina pikku reissulle Helsinkiin. 
Meillä ei ollut suurempia suunnitelmia tekemisen suhteen, joten lukuisten kauppojen jälkeen päädyttiin Kiasmaan. Olisi kannattanut olla kamera mukana, mutta eipä ollut, joten otin muutamia kuvia kännykälläni.
 

Tämä teos oli mielestäni tosi hieno. Lattialla oli siis kuulia, joista muodostui maailman kartta. Kuinkakohan kauan tätä on kestänyt tehdä?

Yksinkertainen kuva, mutta vahva sanoma. Tämä jäi minulle erityisesti mieleen.

Olin nähnyt kuvan tästä maapallosta jo monilla Instagramissa ja Kiasman nettisivuilla, mutta sen verran hieno se oli, että piti itsekin ottaa kuva. Tämä on siis Mona Hatoumin näyttelystä, jota itseasiassa odotin eniten.

Koko näyttely oli todella hieno ja jotenkin avartava. Siellä olevat näyttelyt olivat erilaisia, mutta käsittelivät kuitenkin jollakin tavalla nykymaailmaa ja maapalloa. Näyttelyt sopivat hyvin yhteen ja muodostivat mielenkiintoisen kokonaisuuden.

- Juliana

Median makupaloja

Hei taas pitkästä aikaa!

Uusi lukuvuosi on startannut hyvin, vaikka töitä onkin riittänyt. Ajattelin nyt kuitenkin ryhdistäytyä tämän blogin suhteen, koska viime vuonna tänne kirjoittelu vähän jäi muista kiireistä johtuen. Tänä lukuvuonna aion päivitellä tätä useammin.

Mulla ei ole tänä syksynä kuin yksi viestinnän kurssi (Samke-tv:n lisäksi). Olen siis Median makupaloja -luentosarja kurssilla. Ensimmäinen luento oli viime tiistaina koulun jälkeen. Pitkän koulupäivän jälkeen vähän väsytti, mutta kannatti silti mennä kuuntelemaan! Luennolla oli puhujana videotuottaja Tuukka Välimäki Aamulehdestä. Hän kertoi toimittajan työstä, ja se oli mielenkiintoista. Olen miettinyt, että toimittaja voisi olla mulle yksi ammattivaihtoehto, joten oli kiva kuulla siitä hieman lisää. Lisäksi luennolla katsottiin muutamia videoita.

Pidän näistä luennoista luentopäiväkirjaa, joita ajattelin välillä julkaista myös tänne.

Ensimmäinen luentopäiväkirjani:

13.9.2016 oli Median makupaloja -luentosarjan ensimmäinen luento. Luennolla puhujana oli Aamulehdessä videotuottajana työskentelevä Tuukka Välimäki. Luennon aihe oli siis videotuottajan ja toimittajan työ.

Erityisesti minulle jäi mieleen se, kun Tuukka sanoi ”journalismi voi muuttaa maailmaa.” Olen kuullut jonkun sanovan näin aikaisemminkin, mutta nyt aloin pohtia tätä enemmän. Lehtijutuilla ja videoilla, joita julkaistaan, on oikeasti vaikutusta muihin ihmisiin ja heidän asenteisiinsa. Se on usein toimittajilla varmasti tarkoituksenakin. Esimerkkinä tästä Tuukka näytti videon, jonka hän oli kuvannut erittäin sotkuisesta uimahallin portaikosta. Tällä videolla oli positiivinen vaikutus, sillä myöhemmin portaikko siivottiin. Mielestäni journalismissa on hienoa, se että saa aikaan keskustelua ja voi esimerkiksi puuttua epäkohtiin. Toki kolikolla on myös kääntöpuoli ja esimerkiksi jonkun lehtijutun seuraukset voi olla myös negatiivisia.

Kiinnostavalta vaikutti toimittajan työn hektisyys. Ajankohtaisiin asioihin pitää tarttua heti ja asioihin reagointi on oltava todella nopeaa. Tuukka sanoikin, että paras kamera on se, joka on juuri sillä hetkellä mukana. Toimittajan työhön kuuluu silti paljon muutakin, kuten faktojen tarkistamista, johon menee suuri osa ajasta.

Lopuksi luennolla puhuttiin otsikoista. Tämä oli minusta hyödyllistä, sillä itselläni otsikoiden keksiminen vie välillä paljon aikaa. Opin, että hyvässä otsikossa on draamaa, mysteeriä ja yksityiskohtia. Jos otsikossa on jokin mysteeri, täytyy jutun lukeminen tai videon katsominen palkita lukija ja paljastaa mysteerinä pidetty asia. Tämä toimii lähinnä vain kevyemmissä uutisissa. Nykyään erityisesti netissä julkaistaan paljon kaikkea ja kilpailu lukijoista ja katsojista on kovaa, joten otsikon on houkuteltava katsojia.

En ollut tajunnut miten paljon toimittajat seuraavat tuotostensa lukija- ja katsojamääriä. Jos lukijoita on vähän pitää miettiä, miksi asia on näin. Pitää yrittää koko ajan kehittää omia tekstejä ja videoita niin, että ne vastaisivat lukijoiden toiveita ja odotuksia.

Odotan jo seuraavaa makupalaa!

Hyvää syksyä!

Terveisin Juliana

Minä ja maailma

Moikka!
Viestinnän perehdytyskurssilla oli tehtävänä ottaa kuva tai kuvia aiheesta "minä ja maailma". Mielestäni tämä aihe oli todella kiva ja inspiroiva. Tämä oli mielestäni kurssin paras tehtävä ja kerrankin olen edes jotenkin tyytyväinen lopputulokseen.

Kuvien ottaminen oli mukavaa ja se sujui hyvin. Kun sitten aloin koulussa pienentämään kuvia ja tekemään niistä sen kokoisia, että ne sopivat yhteen, alkoi tämän tehtävän vaikein osuus. Jouduin aloittamaan kuvien pienentämisen monta kertaa alusta.

Lopulta sain kuitenkin opettajani avustuksella kuvat oikean kokoisiksi ja vielä aseteltua ne yhteen. Lopputuloksesta tuli sellainen kuin halusinkin, joten kyllä vaiva kannatti!

Minä ja maailma

Rakkautta viestintään

Hei!
Tämän kuvan tein ensimmäisellä viestinnän kurssillani ja tämä taisi jopa olla ensimmäinen viestinnän työni tässä koulussa. Mielestäni kuva kertoo hienosti mitä viestintä voi olla. Siksi se oli mielestäni mainio kuva blogini aloituspostaukseen!